Matkakertomusta Lontoon Olympiakisoista

11.8.2012 klo 15:55

Ihmemies Usain Bolt ja adjutantit
Olympiatuli ja liput
Lontoon Olympiastadion pimenevässä illassa
Hyde Park muuttui Olympianäyttämöksi
Silja, Silja ja Mikaela taistelevat Olympiamitaleista. Perjantaina semit ja lauantaina finaalit
Kata ja Miikka tuulettavat
Suomi-kannustusta purjehduksessa
Tuulin kannustusjoukot
Valotaululla taistelu mitaleista näkyi hyvin
Palkintojen jaossa oli hieno tunnelma

Märskyn apulaisrehtori Simo Tarvonen seuraa Lontoon Olympialaisia suurella mielenkiinnolla

Lauantai 11.8.2012

Päivä välissä ilman kisojen seuraamista; opiskelua ja paperitöitä. Mutta nyt taas syke nousee eli osoite  Olympialaisten ytimeen. 50 km kävely starttaa heti aamulla yhdeksältä, joten Buckinghamin palatsin viereiselle katuosuudelle on parkkeerattava ajoissa, jos haluaa lähietäisyydeltä kannustaa suomalaiskävelijöitä. Ilma lämpenee, kävelijät hikoilevat ja vettä kuluu. On tämä kävelykin hurja laji. Marathoniin verrattuna kilpailusuorituksen kesto on lähes tuplat. Ei ihme, että kolmen tunnin veivaamisen jälkeen alkaa viikate poimia kilpailijoita radalta. Suomalaiset tsemppaavat itsensä äärirajoille. Jarkko Kinnunen kävelee ennätyksensä ja on 15. Antti Kempaksen päivä ei ole paras mahdollinen, mutta hän on päättänyt taistella loppuun saakka. Maaliin tulo herättää tunteita myös katsojissa.

Me siirrymme Suomen joukkueen viralliseen kahvitilaisuuteen, jossa ylimakeaa täytekakkua maistelee myös taekwondoka Suvi Mikkonen. Suvilla on suussa ”sweat and sour” –maku; mahtava taistelu toi viidennen sijan. Tappiot hän koki vain kultamitalistille ja keräilyerien jälkeen pronssiottelussa maailman ykköselle. Hieno suoritus, mutta täysosuma jäi niin lähelle…

Sitten lavalle hyppää Olympiakomitean valmennuksen johtaja Kari Niemi-Nikkola: ”Juuri Weymouthista tulleen purjehdusuutisen mukaan Silja Lehtisen venekunta on voittanut Olympiapronssia!” Huone repeää liitoksistaan, Hyvä Suomi –huudot raikuvat. Taas nousee kyynel silmäkulmaan. Perhana nämä tytöt ovat treenanneet Märskyn salilla monta vuotta ja nyt heillä on Olympiamitalit kaulassa.

On aika lähteä valmistautumaan illan keihäsfinaaliin. Stadion täyttyy jälleen ääriään myöten. Keihäskisa alkaa ja heti alkukierrokset osoittavat pelin hengen; taso ei ole kovin kova, mutta suomalaiset ovat iskussa.

Kesken keihäskisan starttaa miesten viisi tonnia. Kotiyleisön suuri sankari, kymppitonnin jo voittanut Mo Farah aloittaa hidasvauhtisen juoksun rauhassa joukon hännillä. Kaksi kierrosta ennen loppua Mo nousee joukon kärkeen ja huuto stadionilla on sanoin kuvaamaton. Olen ollut vuosien aikana aika monissa urheilutapahtumissa, joissa on ratkaistu ison yleisön edessä isoja voittoja. Mutta koskaan en kuullut sellaista huutoa, mikä lähti 80 000 katsojan suurta, kun Mo Farah ylittää tuplavoittajana maaliviivan. Infernaalista!

Britit osaavat kannustaa ja näyttää tunteensa. ”En seuraa normaalisti urheilua, mutta nämä kisat ovat MUST”, toteaa viereisellä penkillä istuva noin kuusikymppinen rouva. Rouvat kädessä heiluu Englannin lippu siihen malliin, että harkitsen vakavissani aurinkolasien käyttöönottoa pimenevästä illasta huolimatta. Ihan vain suojatakseni silmäni.

Keihäsfinaali jatkuu ja kaksikko Pitkämäki-Ruuskanen taistelevat mitaleista. Antti Ruuskanen nappaa pronssia ja tuntuu taas tosi hyvältä. Ympärillä on paljon suomalaisia ja saamme mekin kyllä ääntä aikaiseksi.

Juhliessamme katsomossa keihäspronssia britit nostavat meille hyväntahtoisesti peukkujaan ilmaan ihan kuin kertoakseen, että olkaa hyvä siinä teille vähän lohduketta, mutta me veimme näistä kisoista kaiken. Ja niin Britit ovat tehneetkin. Ennen viimeistä kisapäivää isännillä on koossa uskomattomat 62 mitalia. He ovat mitalitaulukossa kolmantena USA:n ja Kiinan jälkeen. Olympiahuuma on tarttunut menestyksen myötä koko kansaan. Tai ainakin näin se meidän silmissä näyttää ja korvissa kuulostaa.

Mutta parani piskuisen Suomenkin juoksu kisojen edetessä. Olympiakomitean virallinen tavoite kolme mitalia ja kuusi pistesijaa jopa ylittyi. Kauneusvirheenä kulta jäi puuttumaan, jos Jussi Utriainen ei sitä huomenna maratonilta tuo. Koska menestystavoite täyttyi, alkanee ensi viikolla keskustelu siitä, miksi tavoitteita ei osata asettaa riittävän ylös. Taustaksi, että ennen kisoja arvosteltiin asetetun tavoitteen olevan liian kova Suomen joukkueelle. No tää on tätä.

Illan täydentää ihmemies - siis sanan varsinaisessa merkityksessä - Usain Bolt ja Jamaikan pikaviestijoukkue, joka voittaa 4x100 m:n viestin ME-ajalla. Tietysti. Ja kansa hurraa. Upeita hetkiä jamaikalaisille, Briteille mutta myös meille suomalaisille.

Huomenna sunnuntaina kisat päättyvät ja kotimatka alkaa. Aamulla pieni lenkki Hyde Parkissa, sitten miesten maraton ja lentokenttä. Tämä on ollut mahtava viikko! Kiitos jos jaksoit lukea tähän saakka. Nyt Lontoo vaikenee…

 

Torstai 9.8.2012

Global Coaches House on aivan Lontoon ytimessä, yliopiston tiloihin sijoitettu valmentajakoulutusfoorumi, joka tarjoaa kahden kisaviikon ajan laadukkaita luentoja ja work shopeja valmentajille sekä valmennuksen asiantuntijoille. Aamu alkaa siis koulutuksella. Tällä kertaa aamupäivä riittää opiskeluun, sillä läheisessä Hyde Parkissa on alkamassa avovesiuinti. Kisa on ilmainen ja niinpä koko suuri ja kaunis Lontoon legendaarinen puisto on täyttynyt kisafaneista. Loistofiilis. Aurinko paistaa kuumasti, tuhansittain ihmisiä ympärillä ja puiston keskellä sijaitsevassa järvessä uidaan Olympiafinaalia.

Avovesiuinti. Siinä muuten on lajien laji. Tai kokeile itse. Vaikka veden lämpötila olisikin rapiat 20 astetta, noin kahden tunnin yhtämittainen kilpauinti luonnonvedessä vaatii kuntoa ja luonnetta. Niinpä jokunen uimari alkaakin hyytyä ja heidät nostetaan aivan kankeina vieressä seuraaviin kumiveneisin. Kangistuneet uimarit kääritään paksuihin huopiin, vaikka ilman lämpötila on varmaan 25 astetta. Suuri hatunnosto kaikille tämän lajin urheilijoille, jotka edes uskaltautuvat matkaan.

Iltapäivällä pääsemme tutustumaan kisakylään. Aivan uskomaton paikka, jossa eri lajien huippu-urheilijat asuvat, syövät valtavassa ravintolassa (auki 24/7), treenaavat ja valmistautuvat kisoihin. Ja vaikka media hehkuttaa mitä, ei kisakylässä kuulemma juurikaan juhlita. Esimerkiksi Suomen joukkueella on tiukat aikataulut; oman lajin jälkeen yksi päivä palautumiseen, yksi vapaa-aikaan ja sitten kotiin. Edelleen kisoissa mukana oleville urheilijoille pitää antaa mahdollisuus keskittymiseen ja lepoon.

Mutta kyllä kisakylässä kuhinaakin on. Ainakin silloin, kun maailman isoimmat urheilutähdet saapuvat esimerkiksi ruokailemaan. Kun Kobe Bryant, Roger Federer ja kumppanit päättävät sulautua monikansalliseen urheilijaperheeseen, ei se onnistukaan ilman suurta hässäkkää. Kaikki ryntäävät heidän ympärilleen ja haluavat samaan kuvaan. Eli tähdilläkin on omat tähtensä. On siis helppo ymmärtää, miksi kuuluisimmat urheilijat mieluusti asuvat omillaan.

Yleisurheiluilta stadionilla on unohtumaton. Vai mitä sanotte solojuoksuna juostusta uudesta 800 m:n maailmanennätyksestä tai Jamaikan poikien kolmoisvoitosta 200 m:llä. On se Bolt uskomaton veijari!

Stadionilla vieressäni istunut lontoolaismies pitää Olympialaisia huimana juttuna, joka on ”mahdollisuus kokea kotikulmillaan vain kerran elämässään”. Ainoa harmi on, että lippuja on vaikea saada. Ne ovat kuulemma aika kalliita, mutta joka sentin arvoisia. Katson Jamaikan miesten 200 m:n kultajuhlia ja totean mielessäni olevani samaa mieltä.

 

Keskiviikko 8.8.2012

Aikainen lähtö ja nokka kohti Weymounthia. Lähes neljän tunnin ajomatkan jälkeen kaksi Olympiavoittajaa – Esko Rechardt (Moskova 1980) ja Tompe Johansson (Sydney 2000) – ottavat meidät hymyhuulilla vastaan purjehduskeskuksen portilla. Purjehduksella on syytä iloon. Kisoissa purjehdusjoukkue on Suomen toiseksi suurin ja menestys on ollut hienoa. Seitsemästä veneluokasta viisi kymmenen joukossa, yksi mitali ja vielä kaksi veneluokkaa taistelee mitaleista. Molemmat tulessa tänään. Sääkin on paranemassa. Pilviverho repeää ja aurinko työntyy esiin. Mahtava päivä hakea lisää menestystä Suomelle!

Lauri Lehtinen ja Kalle Bask starttaavat 49er –luokan mitalilähtöön. Kulta ja hopea on jo käytännössä jaettu, mutta Suomi –pojat taistelevat neljän muun maan kanssa pronssista. Startti ei kuitenkaan lupaa paljoa. Lopulta koko lähdöstä tulee vaikea Suomelle. Vaikka yleisö – mukana myös vanhat Märskyt Pennasen Miikka ja Silanderin Kata – kannustaa rajusti mitali valuu pois ulottumattomista. Loppusijoitus 7 on kuitenkin hieno päätös poikien vaihderikkaalle ja komealle Olympiakisalle.

Silja Lehtisen venekunta jatkaa siitä mihin edellisenä päivänä jäätiin. Kolmas puolivälierä USA:ta vastaan takkuaa, mutta neljännestä lähdöstä tytöt taistelevat tarvittavan kolmannen voiton. Siljat ja Miksu semifinaaleihin! Aivan mahtavaa!

Ja sitten autoon. Jälleen lähes neljä tuntia istumista ja päälle ryntäys Olympiastadionille. Stadion on ollut joka päivä niin aamu- kuin iltakisoissakin täpötäynnä. Niin tänäänkin. Suomalaisintoa nostaa miesten keihään karsinta. Ari Mannio oli hoitanut itsensä finaaliin jo ensimmäisestä karsintaryhmästä. Antti Ruuskanen ja Tero Pitkämäki hapuilevat aluksi, mutta lopulta kaikki kolme ovat lauantain finaalissa. Nähdään pojat silloin täällä stadikalla.

Olympiakisoissa on mahtava tunnelma. Kaikkia urheilijoita kannustetaan maasta tai lajista välittämättä. Yleisilme on pirteän iloinen. Vapaaehtoistyöntekijät ohjaavat, hymyilevät ja höpöttävät hauskaa small talkia megafoneihin. Mutta turvatoimet ovat massiiviset ja tiukat. Pienintäkään rikettä ei sallita. Esimerkiksi kaikki lippukauppa on lakaistu pois. Tarinan mukaan eräällä suomalaisfanilla oli kaksi ylimääräistä lippua painonnostoon. Kisapaikan edessä hän yritti tarjota niitä pois. Hetken kuluttua kaksi poliisia iski miehelle käsiraudat käteen ja heitti kaverin viideksi tunniksi putkaan. Selliin jäivät kisaliput, mutta mukaan tarttui merkintä rikosrekisteriin ja uhkaus: ”This was the last warning!”

Tiistai 7.8.2012

Loistavaa! Tuuli Petäjän hopea tuntui niin hyvältä, että kyynel oli kuivattava silmäkulmasta. Tämä mitali meni urheilijalle, joka sen todellakin ansaitsi ja jota kaikki toivoivat. Koko Suomen purjehdusjoukkue ja kannattajat elivät Tuulin viimeisen lähdön tunteella mukana. Kun mitalin lopputulokset varmistuivat, meno oli kuin jalkapallo-ottelussa. Ei varmaan ihan arkipäivää purjehduskatsomoissa.

Tuuli on kovan työn tekijä. Jo aikanaan Märskyn treeneissä Tuulista paistoi tunnollisuus, säntillisyys ja ennen kaikkea hirveä hinku harjoitteluun. Ja silti ryppyotsaisuus oli kaukana. Ja niin tuntuu olevan nykyäänkin. Mahtava urheilija ja esikuva nuoremmille!

Kun Tuuli oli lämmittänyt suomalaiskatsomon, oli Silja Lehtisen venekunnan vuoro. Match Race –luokan puolivälierässä vastassa oli USA, kisan ehkä suurin ennakkosuosikki. Pelin henki oli selvä: paras viidestä systeemillä semifinaaleihin. Tänään kaksi lähtöä ja huomenna loput. Ensimmäinen lähtö mentiin jenkkien komennossa, mutta 20 metriä ennen maalia Siljat ja Miksu puristivat rinnalle ja ohi. Lisäksi USA:n venekunnalle loppukahinoista varoitus ja lopulta maalissa eroa minuutti meidän hyväksi. Huikea nousu suomalaisilta! Toisessa lähdössä mentiinkin sitten alusta alkaen suomalaiskomennossa. ”Great sailing from Finns!” kuten kisan selostaja osuvasti mikrofoniin huusi. Huomiseen siis Suomen 2-0 johdossa.

Weymounthin Olympiaregatta on taidolla rakennettu. Katsojien on helppo seurata kisan kulkua ja elää mukana. Jyrkkä rinne, rannan lähellä olevat purjehdusradat, valotaulu ja asiantunteva selostus tarjoavat kaikkea mitä tarvitaan. Englannin kesäkin on tuttua ja turvallista; sadekuuroja, tuulta ja +16 astetta.

Ennen kolmen ja puolen tunnin ajomatkaa takaisin Lontooseen Tuulin palkintojen jako tuulisella rannalla. Mahtava fiilis – upeaa! Huomenna takaisin Weymounthiin. Tulessa Lauri Lehtinen ja Kalle Bask mitalitaistossa sekä Siljat ja Miksu puolivälierässä.  

 

Maanantai 6.8.2012

Aamulla puoli viisi herätys omasta sängystä, lentokentällä kello kuusi ja Lontoon lennolle kello kahdeksan. Lontoon Olympialaisten toinen kisaviikko on valmiina alkamaan.

Hotellihuoneet eivät olleet valmiit, joten suuntaamme kohti nyrkkeily- ja painikeskusta. Lontoon erinomaisesti toimiva joukkoliikenne rullaa kuin Helsingissä heinäkuussa. Ei jonoja, ei ruuhkaa eikä kiukkuisia ihmisiä. Vain kisahuumaa ja värikkäitä kisa-asuja.

Metrossa istuessa on hyvä kerrata märskyläisten kisaotteet. Hanna-Maria Seppälä oli 100 m:n vapaauinnissa 18. Sijoitus ei ehkä tyydytä Pekingin nelossijan jälkeen, mutta syntyipä Olympia-altaassa kauden paras aika.  Pitkästä aikaa alle 55 sekuntia antaa toivoa tulevasta.

Sulkapalloilija Ville Lång on isojen kisojen mies. Neljä vuotta sitten Pekingissä kolmannelle kierrokselle ja nyt mahtava taistelu kisan ykköseksi sijoitettua vastaan. Ratkaisuerä oli vielä 11-11 mutta sitten… Niin lähellä, mutta niin kaukana.

Purjehduksessa kuohuu muutenkin kuin keula-aalloissa. Ensin Tapsa Nirkko kymmenenneksi, sitten Multalan Sari seitsemänneksi ja kolme venekuntaa taistelee mitaleista. Huomenna katsomaan Tuuli Petäjän pronssitaistelua ja keskiviikkona Lauri Lehtisen vastaavaa. Bonarina vielä Silja Lehtisen, Silja Kanervan ja Mikaela Wulffin pudotuspeli Match Race’issä. Myös Lingrenin veljekset Joonas ja Niklas ovat vielä mukana kisassa.

Huominen menee siis Weymouthissa lähes neljän tunnin ajomatkan päässä, mutta nyt päästään naisnyrkkeilyn pariin. Laji taitaa olla ensimmäistä kertaa Olympiaohjelmassa, mutta meno on kuin ammattilaiskehissä. Kovasti iskevät ja taitavasti tanssivat naisetkin kehässä. Huutomyrsky kasvaa korvia huumaavaksi, kun Irlannin nelinkertainen Maailman Mestari Katie Taylor kohtaa Englannin Natasha Jonasen. Pikkuveli – isoveli –asetelmaa on vaikea välttää, kun irlantilaiset huutavat oman neitonsa voittoon. Uskokaa tai älkää, naisten nyrkkeily on mahtava kokemus!

Nyt hotellille, pieni lenkki Hyde Parkissa ja sitten nukkumaan. Tiistaina purjehtijat ovat tulessa!